Toissa kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa puutarhaa. Aluksi se oli pelkkää pakkoa, jotta piha ei olisi niin ankea. Kukkapenkkien kaivaminen kiviseen moreenimaahan ei ollut helppoa, varsinkaan kun olin viimeisilläni raskaana. Miehen avustuksella ja sinnikkyydellä teimme ensimmäiset kukkapenkit ja tupsauttelin kesäkukkapurkeista kukkia sinne tänne. Näin kukkien kasvavan ja selviävän vajavaisesta hoidosta huolimatta, joten poistin mielestäni sinne juurtuneen hokeman ”en ole puutarhaihminen”. Kokeilin kaikenlaisia lajikkeita syötävistä hyötykasveista aina komean kirjaviin kukkasipuleihin. Huomasin, että hyötykasvit eivät tuottaneet samanlaista riemua kuin kukkien kasvun seuraaminen. En käynyt takapihalla katsomassa salaattien kasvamista, koska etupihalla tulppaanit olivat aukeamassa hurjaan väriloistoon. Kukkameri vei mennessään.

Suunnittelin tämän Kukkakimppu- kuosin katsellessani kesäistä kukkapenkkiäni. Siinä kukkivat samaan aikaan kevään varhaiset orvokit ja narsissit. Sisällä esikasvatettu daalia oli juuri avannut ensimmäisen kukkansa. Näin silmissäni tuulessa huojuvat kukat, kukkapenkissä olevien eri lajikkeiden kirjon, värien sekamelskan.

Aloin maalaamaan akryyleillä erillisiä elementtejä. Tein satunnaisia muotoja, annoin siveltimen viedä liikettä eteenpäin. Vaadittiin paljon materiaalia, että sain aikaan halutun runsauden ja värikylläisyyden. Himmeämmät lehvästöt taustalle, kirkkaammat ja heleämmät kukat etualalle. Väliin pintoja, jotka voisivat muistuttaa kasvia, jos katsoo oikein nopeasti. Halusin mukaan tuulen huojunnan ja jalostettujen kasvien raskaat kukinnot.

Alkuperäinen väritys tähän kuosiin oli valkopohjainen värillisillä kasveilla. Tämä on mielestäni raikas ja sopii kesään hellevaatteiksi oikein hyvin. Kesä oli kuitenkin jo menossa hyvää vauhtia ohi, joten päädyimme lopulta liukuvärjättyyn pohjaan värillisillä kukilla. Toinen värivaihtoehto oli valkopohjainen harmaa-mustilla kukilla.

Ompelin mustavalkoisesta Kukkakimpusta itselleni mekko/tunikan. Kaava on Suuri Käsityö lehdestä 1/2014 malli 2. Mekko. Tunikasta tuli oikein sopiva ja mukava ja olen rohkaistunut käyttämään tällaista voimakasta kuosia arkivaatteenakin. Ehkä opin pikku hiljaa poistamaan ajatuksistani myös sen hokeman, että ”olen yksiväristen vaatteiden käyttäjä”.